Hyppää sisältöön

Turvapaikkayksiköstä eläkkeelle jäävä johtaja Esko Repo: ”Maahanmuuttokeskustelu kaipaa ratkaisukeskeisyyttä”

Julkaisuajankohta 16.5.2019 15.22
Tiedote
Esko Repo

Turvapaikkayksikön johtajan lähes 42 vuoden uran haastavin jakso osui viimeisiin virkavuosiin, kun Euroopan pakolaiskriisi alkoi vuonna 2015. Nuo vuodet herättivät huolen siitä, että välillä faktat ja kokonaiskuva häviävät kovaäänisestä keskustelusta kokonaan.

Esko Repo on tehnyt töitä maahanmuuttohallinnossa lähes 42 vuotta. Ura alkoi Helsingin poliisilaitoksella, jossa kielitaitoinen mies sai pian komennon ulkomaalaispoliisin. Siitä se lähti: Kun nykyisen Maahanmuuttoviraston edeltäjä sisäministeriön ulkomaalaiskeskus perustettiin vuonna 1989, oikeustieteellisen käynyt Repo siirtyi sinne ensimmäisten joukossa.

Repo on pitkän uransa aikana ehtinyt nähdä lähes kaikki Suomeen saapuneet turvapaikanhakijoiden ryhmät: 1990-luvun alun ensimmäiset pakolaiset Somaliasta, Neuvostoliiton hajoamisen seuraamukset ja aitiopaikalta vuoden 2015 pakolaiskriisin.

– Kyllähän tässä työssä ovat näkyneet kaikki Euroopan muutokset ja monet maailman mullistukset, Repo sanoo.

Kun hän vuonna 2004 aloitti turvapaikkayksikön johdossa, turvapaikanhakijoiden suurimpia lähtömaita olivat Serbia ja Montenegro, entinen Jugoslavia, Slovakia ja Makedonia. Maahanmuuttovirastossa elettiin muutosten aikaa: Toimintaa alueellistettiin, ja uudet yksiköt avattiin Kuhmossa ja Lappeenrannassa. Turvapaikanhakijoita oli tuon ajan ennätysmäärä, lähes 3 900. Toukokuussa tuli voimaan yhä voimassa oleva ulkomaalaislaki, jonka valmistelutyössä Repo oli mukana viraston edustajana.

Mieleen on jäänyt etenkin vuosi 2009, jolloin Suomeen saapui noin 750 Bulgarian romania.

– Nyt voi todeta, että se valmisti meitä kohtaamaan vuoden 2015 tilanteen. Aloitimme kahdella uudella paikkakunnalla ja henkilöstön määrä kasvoi aikaisempaan nähden. Näimme, mitä uusien ihmisten perehdyttäminen tähän työhön vaatii, Repo sanoo.

Työ, josta kaikilla on mielipide

Euroopan pakolaiskriisistä tuli Revon pitkän uran haastavin jakso. Ennusmerkit näkyivät jo vuoden 2015 alkupuolella: Maaliskuussa hakijamäärä oli noussut edellisvuodesta 40 prosenttia, ja turvapaikkayksikkö esitti lisää henkilökuntaa.

– Kesällä tilanne näyttikin sitten jo huolestuttavalta. Elokuussa alkoi julkisuudessa kova keskustelu, ja syyskuussa turvapaikanhakijoita saapui vuorokaudessa enimmillään satoja ja vastaanottotilat alkoivat loppua.

Yhtäkkiä oma työ oli kaikkien puheenaiheena ja kaikilla oli mielipide. Aamut alkoivat palaverilla, jossa käytiin läpi jatkuvasti muuttuvaa tilannetta. Kyselyitä tuli valtavasti: toimittajat soittivat lukuisia kertoja päivässä. Kysymyksiä tuli tavallisilta kansalaisilta, sidosryhmiltä ja poliitikoilta. Samaan aikaan oli johdettava moninkertaiseksi kasvanutta yksikköä. Enimmillään työntekijöitä oli lähes 600, kun tällä hetkellä määrä on alle 300.
Vaikka akuutti tilanne oli lopulta nopeasti ohi ja hakijamäärät vähenivät vuoden loppuun mennessä, turvapaikkayksikön työ oli vasta alussa.

– Alussa teimme käytännössä vain raukeamispäätöksiä, kun monet irakilaiset halusivat palata. Näitä oli kaikkiaan noin 5 500. Vasta alkukesästä 2016 päästiin kunnolla purkamaan turvapaikkahakemusten jonoa, Repo kertoo.

Kuva jää usein yksioikoiseksi

Repo on vastannut viime vuosina paljon turvapaikkapäätöksiä koskevaan kritiikkiin. Hän sanoo ymmärtävänsä, että työ herättää tunteita, mutta muistuttaa, että turvapaikkatutkinta ei ole niin yksioikoinen juttu kuin esimerkiksi mediassa annetaan välillä ymmärtää.

– Meidän asiantuntijana pitää yrittää tuoda faktatietoa keskusteluun. On hyvin valitettavaa, että välillä fakta ja kokonaisuuden ymmärtäminen ovat hävinneet keskustelusta kokonaan. On helppoa kritisoida, mutta silloin pitäisi myös miettiä ratkaisuja, hän sanoo.

Juuri sitä Repo sanoo kaivanneensa maahanmuuttokeskusteluun: ratkaisukeskeisyyttä.

– Kun ajatellaan Euroopan tilannetta vuonna 2015 ja toisaalta tulevia haasteita, ongelma on se, että ei kyetä tekemään ratkaisuja. On ratkaistava globaalisti se, miten tätä aivan varmasti jatkuvaa muuttoliikettä hallinnoidaan, Repo sanoo.

Viime kädessä kyse on siitä, minkälaisia päätöksiä poliitikot Suomessa tekevät.

– Kun tarvitsemme maahanmuuttajia tekemään töitä, sen pitää olla sujuvaa ja mahdollista ja meidän pitää antaa kansainvälistä suojelua heille, jotka sitä tarvitsevat. Näitä ihmisiä on hyvin paljon pakolaisleireillä. Meillä on pitkä kokemus ja osaaminen kiintiöpakolaismenettelystä, jos määriä halutaan nostaa. Nämä kaikki ovat poliittisia päätöksiä, Repo sanoo.

Käsittelyaikojen venyminen tämän hetken haaste

Pakolaiskriisistä on pian neljä vuotta, mutta se näkyy edelleen Maahanmuuttoviraston työssä. Kielteisen päätöksen saaneet turvapaikanhakijat ovat tehneet paljon uusintahakemuksia.

Myös hallinto-oikeuksissa on käsittelyssä suuri määrä valituksia ihmisiltä, jotka ovat tulleet turvapaikanhakijoina vuonna 2015. Osa valituksista kumotaan ja asiat palaavat uudelleen viraston käsittelyyn. Usein syynä on esimerkiksi se, että hakija kertoo valitusvaiheessa kokonaan uudesta hakuperusteesta, kuten kristityksi kääntymisestä. Tällä hetkellä oikeuksista palautuneita hakemuksia on virastossa vireillä yli 2 000.

Repo kertoo, että turvapaikkahakemusten käsittelyaika on tällä hetkellä pidempi kuin mitä tavoite on. Viime vuonna voimaan tuli laki, jonka mukaan uusien hakijoiden turvapaikkapäätös on annettava 6 kuukaudessa.  Vanhempia hakemuksia on käsittelyjonossa: Reilu 400 hakemusta on tullut vireille vuonna 2017.

– Väkeä tarvittaisiin tilapäisesti lisää, jotta vanhemmat hakemukset pystyttäisiin käsittelemään nopeammin. Tämä on virastolle tämän hetken suuri haaste, Repo sanoo.

Uutishuoneen uutinen