EU pyrkii entistä enemmän tehostamaan yhteistyötä Afrikan kanssa ja tiivistämään suhteita Afrikan maihin tasaveroisina kumppaneina. Uuden Afrikka-strategian olennainen osa on maanosien muuttoliikkeen hallinnan saattaminen kestävämmälle pohjalle.
Pakkomuuttoon ja laittoman muuttoliikkeen perimmäisiin syihin puuttuminen edellyttää tiivistä ja tasaveroista yhteistyötä EU:n ja Afrikan välillä. Yhteistyön tavoitteena on muun muassa torjua ihmissalakuljetusta ja ihmiskauppaa sekä edistää paluuta ja uudelleenkotoutumista. Muuttoliike halutaan ohjata laittomista muuttoliikekanavista laillisiin.
EU komissio pyrkii aktiivisesti työstämään innovatiivista muuttoliikepolitiikkaa ja tästä syystä joulukuussa 2020 joukko maailman muuttoliikkeiden huippuasiantuntijoita kokoontui verkossa Euroopan muuttoliikeverkoston (EMN) järjestämään koko päivän kestäneeseen paneelikeskusteluun. Paneelissa pohdittiin sitä, mitä oikeastaan tarkoitetaan ”kestävällä muuttoliikkeellä” EU:n ja Afrikan välisissä suhteissa.
Tutustu raporttiin keskustelun loppupäätelmistä.
Mitä kestävä muuttoliike tarkoittaa?
Paneeli jakautui kolmeen osaan, joista ensimmäisessä hahmoteltiin ajatusta siitä, mitä ”kestävä muuttoliike” käsitteenä tulisi pitää sisällään. Käsitettä oli paneelin mukaan tarkasteltava ”koko reitin” näkökulmasta, ottamalla huomioon sekä lähtömaat, siirtolaiset, että kohdemaat. Johtoajatuksena keskustelussa nousi esiin se, että maahanmuuton voidaan katsoa olevan kestävällä pohjalla, kun sillä on väestön kannatus lähtö- ja kohdemaissa, kun se palvelee kaikkien osapuolten pitkän aikavälin tavoitteita ja on eettisellä pohjalla.
Tähän lähestymistapaan pyrkii myös EU:n uuden maahanmuuttopaktin kansainvälisiä kumppanuuksia koskeva osuus, joka pohjautuu viiteen perusperiaatteeseen:
- Muiden pakolaisia vastaanottavien maiden ja yhteisöjen tukeminen
- Taloudellisten mahdollisuuksien luominen kotimaassa, erityisesti nuorille
- Maahanmuuttajien salakuljetuksen torjunta
- Palauttamiseen ja takaisinottoon liittyvien menettelyjen parantaminen, vapaaehtoisen paluun tehostaminen ja uudelleenkotouttamisen tukeminen
- Laillisen muuttoliikkeen kanavien kehittäminen
Panelistit katsoivat EU:n uuden paktin olevan uusi mahdollisuus rakentaa muuttoliikepolitiikkaa Afrikan maiden kanssa molempia hyödyttävämpään ja innovatiivisempaan suuntaan.
Yhtenä läpileikkaavana teemana nousi kiertomuuton kehittäminen osaksi normaalia Afrikan ja Euroopan välistä kanssakäymistä. Kiertomuuton kautta voitaisiin linkittää työmarkkinoiden kehitys sekä lähtö- että kohdemaissa ja sitä kautta vastata myös kehityspoliittisiin haasteisiin lähtömaissa. Tärkeää panelistien mukaan on myös Afrikan maiden sitominen työperäiseen kiertomuuttoon siten, että lähtömaat ovat aktiivisesti mukana huolehtimassa siitä, että työntekijät palaavat kotimaihinsa työn päätyttyä.
Muuttoliike Afrikasta on moninainen kokonaisuus
Paneelin toisessa osassa pohdittiin niitä tekijöitä, jotka saavat ihmiset lähtemään kotimaistaan, sekä lähdön seurauksia. Afrikan maille muuttoliikkeestä aiheutuvia positiivisia vaikutuksia ovat tähän mennessä olleet mm. uuden tietotaidon siirtyminen lähtömaihin ja rahalähetykset. Toisaalta, moni Afrikan maa kärsii samalla aivovuodosta, kun korkeasti koulutettu väestö muuttaa pysyvästi ulkomaille. Tämä haittaa lähtömaiden kehitystä etenkin kriittisillä aloilla, kuten infrastruktuurissa ja terveydenhuollossa. Lisäksi rahalähetysten riskinä on se, että ne saattavat syventää taloudellista epätasa-arvoa lähtömaissa kotitalouksien välillä ja kotitaloudet saattavat tulla riippuvaisiksi lähetyksistä.
Mediassa esitetty kuva Afrikan ja Euroopan välisestä muuttoliikkeestä keskittyy yleensä laittomaan siirtolaisuuteen ja luo kuvaa Eurooppaa uhkaavasta hallitsemattomasta kouluttamattomien siirtolaisten aallosta. On totta, että säännösten vastainen siirtolaisuus Afrikasta Eurooppaan on lisääntynyt samalla kuin siirtolaisuus laillisia väyliä pitkin on tasaisesti vähentynyt. Näin todetaan myös EU-komission Yhteisen Tutkimuskeskuksen (JRC) raportissa Many more to come? (2018). Toisaalta, kuten UNDP:n raportti Scaling Fences vuodelta 2019 osoitti, päätös Eurooppaan lähdöstä ei yleensä johtunut työttömyydestä, palkan pienuudesta tai koulutuksen puutteesta, vaan pettymyksestä oman maan kehitykseen ja instituutioihin. Raportti osaltaan vahvistaa siirtolaisuuden ja kehityskysymysten saumattoman yhteyden ja osoittaa, että siirtolaisuus Afrikan maista on huomattavan moninainen kokonaisuus, johon ei ole olemassa vain yhtä ratkaisua.
Paneelissa nostettiin esille positiivisten kertomusten tärkeyttä onnistuneen muuttoliikepolitiikan luomisessa. Jotta kestäviä laillisia väyliä Euroopan ja Afrikan välillä saataisiin luotua, esimerkiksi kiertomuuton muodossa, on nostettava esille positiivisia esimerkkejä ja visioita siitä, miten muuttoliike voi auttaa kehittämään lähtömaita. On myös tuotava enemmän esille sitä, miten siirtolaiset voivat olla taloudellinen resurssi EU-maille ja lisättävä ymmärrystä siitä, miten suuri taloudellinen potentiaali Euroopan ja Afrikan maiden välisellä yhteistyöllä voi olla.
Turvasatamat pakolais- ja kehityspolitiikan linkkinä
Paneelin kolmannessa osiossa pohdittiin miten kehityspolitiikka ja kansainvälinen suojelu saataisiin tukemaan toisiaan pitkällä tähtäimellä.
Paneeliin osallistuneet Paul Collier ja Alex Betts etenkin ovat jo pitkään nostaneet esille sitä, miten pakolaisleirit yrittävät tyydyttää asukkaiden perustarpeet, mutta tukahduttavat ihmisten luontaisen yritteliäisyyden ja kyvyn parantaa oman elämänsä edellytyksiä. Jotta kansainvälisen suojelujärjestelmä toimisi, tulisi pakolaisille taata mahdollisuudet parantaa oman elämänsä edellytyksiä heti ja mahdollistaa pääsy pois pakolaisuuden välitilasta mahdollisimman nopeasti.
Panelistit pohtivat, voisiko pakolaisten majoittaminen konfliktialueiden naapurimaihin ns. turvasatamiin olla kaikkia osapuolia tyydyttävin ratkaisu. Länsimaiset lahjoittajamaat haluavat muuttoliikkeen hallintaan ja siirtolaisten isäntämaat saisivat vastavuoroisesti kehitysapua. Turvasatama-konsepti voisi panelistien mukaan olla myös parhaimmillaan edullisin ratkaisu myös pakolaisille, jotka saattavat haluta pysytellä kotiseutunsa lähellä, ennemmin kuin lähteä pitkälle, kalliille ja vaaralliselle matkalle Eurooppaan.
Turvasatamat tulisi kuitenkin järjestää niin, että ne toimivat symbioosissa isäntämaiden kanssa. Kenian, Ugandan ja Etiopian pakolaisyhteisöistä kerätyn tutkimustiedon mukaan pakolaisyhteisöt voivat toimia rakentavana osana ympäröivää yhteiskuntaa, kun keskiössä ovat koulutus, oikeus työntekoon, vapaa liikkuvuus ja asujaimistot, jotka ovat yhteydessä muuhun ympäristöön.
Esimerkki turvasatamatyyppisestä ratkaisusta on Jordaniassa toimiva kuningas Hussein bin Talalin erityistalousalue, jonne Jordania on luvannut myöntää työluvan jopa 200 000 syyrialaiselle riippuen siitä, miten yritykset onnistuvat luomaan työpaikkoja alueelle.
Paneelissa nostettiin esille myös se, miten työmarkkinaehtoisuus voitaisiin linkittää tiiviimmin pakolaispolitiikkaan. Esimerkiksi maahanmuuttajia tarvitsevat maat voisivat harkita rekrytointia suoraan pakolaisleireiltä. Tukitoimina valikoituneille voidaan tarjota tarvittavaa täydentävää koulutusta. Lisäksi erilaisten laillisten väylien kehittäminen edistäisi liikkuvuutta alhaisen, keskitason ja korkean tietotaitotason aloilla sekä kausityössä.
Talouskasvun edistämistä kehitysmaissa ei paneelin mukaan pitäisi ajatella yksioikoisesti muuttoliikkeen rajoittamistoimena vaan muuttoliike tulisi nähdä yhtenä osana suurempaa kokonaiskuvaa, jossa kaikki osapuolet hyötyvät.
Tuukka Lampi
Erityisasiantuntija, joka työskentelee Euroopan muuttoliikeverkoston (EMN) Suomen toimipisteessä Maahanmuuttovirastossa.
