Ilmastonmuutoksen aiheuttama siirtolaisuus edelleen monimutkainen yhtälö kansainväliselle yhteisölle
Asiantuntija-arvioiden mukaan ilmastonmuutos tulee tulevaisuudessa pakottamaan suuria määriä ihmisiä liikkeelle.
Maailmanpankin Groundswell-raportin mukaan vuoteen 2050 mennessä jopa 216 miljoonaa ihmistä ympäri maailman saattavat joutua muuttamaan maansa sisällä ilmastonmuutoksesta johtuvista syistä. On kuitenkin paljon vaikeampi arvioida, kuinka paljon tästä siirtolaisuudesta on lopulta ylirajaista.
Ympäristökatastrofeihin ja ilmastonmuutokseen liittyvät pakkosiirtolaisuus ja muuttoliike on hyvin moninainen ilmiö; se voi johtua sekä äkillisistä katastrofeista, kuten maanjäristyksistä tai tulvista, että hitaasti alkavista katastrofeista, kuten kuivuus tai merenpinnan nousu. Äkilliset katastrofit aiheuttavat yleensä joukkosiirtolaisuutta, kun taas hitaasti kehittyvät katastrofit vaikuttavat asteittain heikentävästi esimerkiksi ihmisten elinkeinoihin ja työllistymismahdollisuuksiin niin, että ihmisten on pakko lopulta muuttaa.
Toistaiseksi eniten ihmisiä on joutunut pakkomuuttamaan jo valmiiksi haavoittuvilla alueilla. Esimerkiksi IPCC:n raportin mukaan maanpinnan lämpötilan nousuvauhti on Afrikassa nopeampaa kuin globaalisti keskimäärin. Samaan aikaan nimenomaan Afrikan mantereella ihmisten elinkeinot ovat ilmastonmuutokselle haavoittuvaisia; 55-62% Saharan eteläpuolisen Afrikan työvoimasta työskentelee maataloudessa ja 95% viljelysmaasta saa vetensä sateesta, arvioi IPCC.
Yleinen keskustelu aiheesta monesti herättää mielikuvia miljoonista ihmisistä pakenemassa äkillisiä ympäristökatastrofeja toisiin maihin pakolaisiksi. Toistaiseksi yleisin ilmiö on kuitenkin ollut muuttoliike kehittyvien maiden maaseudulta kaupunkeihin työllistymis-, koulutus- ja terveydenhuoltomahdollisuuksien perässä. Kaupunkiväestön kasvu onkin selvä indikaattori siitä, kuinka paljon ihmiset joutuvat pakkomuuttamaan ilmastonmuutoksen seurauksena.
Keskustelua aiheesta on käyty paljon, mutta kokonaiskuvasta on ollut vaikea saada otetta, koska ilmastonmuutoksen vaikutus muuttoliikkeeseen on monimutkainen ja monitahoinen. Yksinkertaisia selityksiä ei ole, eikä näin ollen yksinkertaisia ratkaisujakaan.
Euroopan muuttoliikeverkoston Ruotsin EU-puheenjohtajuuskauden kansallisessa konferenssissa Tukholmassa 11.5.-12.5.2023 nousi esille, että tarvitaan ajattelutavan muutos maahanmuutto- ja turvapaikkajärjestelmässä; ilmastonmuutoksen vaikutukset ovat nähtävissä jo nyt ja ne tulevat vain pahenemaan, joten ne on otettava huomioon jo nyt.
Professori Rainer Münz Central European-yliopistosta totesi, että lisääntyvistä ympäristökatastrofeista huolimatta yhä harvempi kuolee niiden seurauksena ja yleensä asuinsijoiltaan lähtemään joutuneet palaavat takaisin, jos vaan voivat. Liike saattaa siis olla edestakaista.
Elinkeinojen turvaamisella taataan, ettei ihmisten tarvitse hylätä kotiseutuaan. Ruotsin kansainvälisen kehitysyhteistyön viraston SIDAn johtaja Göran Holmqvist huomautti, että vaikka äärimmäinen köyhyys on globaalisti vähentynyt, on heikosta ruokaturvasta kärsivien ja humanitaarista apua tarvitsevien määrä nousussa. Pakkosiirtolaisuuteen voisikin vaikuttaa mm. ilmastoviisaalla maataloudella, kuten valuma-alueiden paremmalla hallinnalla, kuivuutta kestävillä sadoilla, metsityksellä ja hiiliviljelyllä.
Konferenssissa kuulluissa puheenvuoroissa oltiin yksimielisiä siitä, että ilmastonmuutoksen vaikutuksista kärsivät eniten jo valmiiksi haavoittuvaisessa asemassa olevat maat. Ratkaisuina mainittiin muun muassa yhteiskuntien ilmastosietokyvyn vahvistaminen, katastrofiriskin vähentäminen, paikalliset ratkaisut paikallisten olosuhteiden mukaan, investoinnit sekä johdonmukaisempi muuttoliikepolitiikka kansainvälisesti.
Konferenssissakin esitellyn Euroopan muuttoliikeverkoston ja OECD:n uuden yhteisraportin Displacement And Migration Related To Disasters, Climate Change And Environmental Degradation mukaan Euroopassa ilmastoon liittyvää siirtymään joutuminen ja muuttoliike ovat yleensä joko osa laajempaa humanitaarista apua tai kehityspolitiikkaa, jota toteutetaan lähtömaissa.
Yhdelläkään EMN-jäsenvaltiolla ei ole erityistä lainsäädäntöä ilmastoon liittyvää muuttoliikettä ja siirtymään joutumista varten eikä erityisiä toimenpiteitä mahdollisten ilmastopakolaisten vastaanottamiseksi. Kansainvälisen suojelun saaminen on erittäin epätodennäköistä, jos ympäristötekijät ovat ainoa muuton syy.
Eräänlaisena poikkeuksena voidaan mainita Italia, jonka kansallinen lainsäädäntö tarjoaa suojaa luonnonkatastrofien aiheuttamia riskejä vastaan, minkä sisälle voidaan lukea myös ilmastonmuutoksen vuoksi pakenemaan joutuminen. Muutamissa muissa maissa suojeluasema tai muu oleskelulupa voidaan myöntää humanitaarisista syistä, joka voi teoriassa kattaa myös ilmastotekijät. Esimerkiksi Suomen lainsäädännön mukaan on myös mahdollista tarjota tilapäistä suojelua ympäristökatastrofien yhteydessä (ulkomaalaislain109 §), mutta se edellyttäisi hallituksen poliittista päätöstä.
Kansainvälisessä pakolaisjärjestelmässä ilmastopakolaiset ovat toistaiseksi olleet eräänlaisia väliinputoajia. Vuoden 1951 pakolaissopimus laadittiin aikana, jolloin tietoisuus ilmastonmuutoksesta oli hyvin vähäistä ja maailman tilanne muutenkin hyvin erilainen. Pakolaiseksi määritellään vain henkilö, joka pakenee kodistaan vainon takia. Tämän ohelle on kehitetty erilaisia täydentäviä suojeluasemia, kuten esimerkiksi toissijainen suojeluasema EU:ssa.
Tästä huolimatta ympäristökatastrofi tai ilmastonmuutoksen aiheuttama elinympäristön pilaantuminen eivät istu kansainvälisen suojelun määritelmään helposti, koska suojeluaseman keskiössä on aina mahdottomuus turvautua kansalaisuusvaltion hallituksen suojeluun.
Toistaiseksi on kuitenkin arvioitu, että pakolaissopimuksen uusiminen ei itsessään ole riittävä ratkaisu. On vaikeaa määritellä, milloin ilmastonmuutos olisi pääasiallinen syy muuttoliikkeen taustalla. Vaikka ilmaston lämpeneminen lisääkin sään ääri-ilmiöitä, muutos ei välttämättä aina äkillisinä katastrofeina. Se voi tapahtua vähitellen ja kytkeytyä myös sosiaalisiin, taloudellisiin ja poliittisiin tekijöihin.
Kaikki ympäristömuutoksen aiheuttama muuttoliike ei ole myöskään pakon sanelemaa. Asteittain muuttuva ympäristö saa ihmiset liikkeelle, mutta kaikki eivät lähde kiireellisen humanitaarisen kriisin takia. Joillakin lähtemisen syynä voi olla pyrkimys parempaan toimeentuloon ja elinolosuhteisiin.
Lisäksi erityisesti haavoittuvassa asemassa olevat ihmiset eivät välttämättä kykene pakenemaan edes vaarallisista olosuhteista. Näin ollen ilmastonmuutoksen integroiminen pakolaisjärjestelmään ei välttämättä auttaisi suurta osaa niistä ihmisistä, joita ilmastonmuutos koskettaa.
Tämä ei toki tarkoita, etteikö aiheesta olisi kansainvälisillä foorumeilla jo käyty vilkastakin keskustelua. Esimerkiksi YK:n turvallista, järjestäytynyttä ja sääntöjenmukaista siirtolaisuutta koskeva globaali asiakirja (GCM) on tunnistanut ympäristötekijät laajasti siirtolaisuuden taustalla ja peräänkuuluttaa syvempää ymmärrystä ilmiöstä, parempaa varautumista ja johdonmukaisia lähestymistapoja. Myös EU on turvapaikka- ja muuttoliikepaktissaan pyrkinyt lähestymään muuttoliikkeen hallintaa kokonaisvaltaisemmin huomioiden myös ilmastonmuutoksen aiheuttamat muuttoliikkeet. Tähän liittyy myös entistä tehokkaampi seuranta ja ennakointi, mikä on ollut EU:n muuttoliikepolitiikan kärkenä viime vuosina.
Tuukka Lampi
Erityisasiantuntija, joka työskentelee Euroopan muuttoliikeverkoston (EMN) Suomen toimipisteessä Maahanmuuttovirastossa.
