Hyppää sisältöön

Lapsen kuuleminen

 

Miksi lapsia kuullaan turvapaikkapäätöksenteossa?

Lapsen oikeus on tulla kuulluksi häntä koskevissa päätöksissä. On lapsen etu, että hänen oma näkemyksensä selvitetään, kun tehdään häntä koskeva päätös.

Perheen mukana hakevan lapsen kuuleminen on tärkeää myös siksi, että lapsella voi olla lisäksi omia perusteita saada turvapaikka.

Ulkomaalaislaki velvoittaa Maahanmuuttovirastoa kuulemaan kaikkia yli 12-vuotiaita lapsia ennen päätöksentekoa. Nuorempia on mahdollisuus kuulla ikä ja kehitystaso huomioiden. Viraston periaate on myös kuulla kaikkia yksintulleita alaikäisiä turvapaikanhakijoita iästä riippumatta.

Miksi kuulette kristityksi kääntyneiden perheiden lapsia?

Lapsen mukanaolo uskonyhteisössä voi vaikuttaa siihen, onko hän vainon vaarassa kotimaassaan. Uskonto voi olla peruste turvapaikalle.

Uskonnollinen kääntyminen näkyy usein myös pienten lasten arkisessa elämässä Suomessa. Lapsi on voinut osallistua esimerkiksi seurakunnan toimintaan.

Muutkin turvapaikkaperusteet voivat yhtä lailla vaikuttaa lapsen vainon vaaraan, mutta ne ovat voineet tapahtua esimerkiksi vanhemmille kotimaassa tai kauan sitten. Silloin lapsen kuuleminen ei ole tarkoituksenmukaista.

Aloitteko tehdä kuulemisia nyt siksi, että voisitte tehdä enemmän kielteisiä päätöksiä?

Ei. Haluamme lisätä lapsen kuulemista asioissa, joilla voi olla merkitystä sille, että tunnistamme vainon vaarassa olevat. Tämä koskee muitakin kuin kristinuskoon kääntyneitä.

Kuuletteko vain kristityksi kääntyneiden perheiden lapsia?

Ei. Kuulemme lapsia, kun se on tarpeen. Lasta on tarkoituksenmukaista kuulla asiassa, jolla on vaikutusta lapseen ja josta hänellä voi odottaa olevan oikeasti tietoa. Alle 12-vuotiaiden kuuleminen on mahdollista tapauskohtaisen harkinnan mukaan. Kuuleminen suhteutetaan lapsen ikään ja kehitystasoon.

Perheen kääntyminen toiseen uskoon koskettaa lähes aina myös perheen lapsia ja he voivat olla uskonnollisessa yhteisössä aktiivisesti myös itse mukana. Sen vuoksi on voitu katsoa, että kaikkia 7–12-vuotiaitakin kuullaan ainakin tästä turvapaikkaperusteesta.

Maahanmuuttovirasto tarkensi hiljattain toimintatapaa siitä, miten lapsia kuullaan, kun kyseessä on kristinuskoon kääntynyt lapsiperhe. Syy on se, että lapsen edun huomioimiseen on kiinnitetty entistä enemmän huomiota. Kuulemiskäytäntöjä kehitetään kuitenkin edelleen.

Pyydättekö lasta arvioimaan vanhempien uskoa?

Lasta ei pyydetä kuulemisessa arvioimaan vanhempiensa uskoa.

Miksi viranomainen kysyy ihmisiltä uskonnosta?

Uskonto voi olla turvapaikan peruste. Viranomaisella on turvapaikka-asiassa selvittämisvelvollisuus. Se tarkoittaa, että viranomaisen pitää puhuttelussa selvittää hakijan uskontoa, jos hän vetoaa siihen turvapaikkaperusteenaan.

Uskontoon perustuvan turvapaikkahakemuksen selvittämistä tukevat ja ohjaavat sekä kansallinen että kansainvälinen oikeuskäytäntö.

Turvapaikan perusteista voi lukee lisää verkkosivuiltamme.

Toteutuuko vanhempien oikeus päättää lastensa uskonto?

Lapsen uskonnosta päättävät lain mukaan vanhemmat. Virasto ei ota kantaa siihen, mikä lapsen uskonnon pitäisi olla. Vanhemmat pyydetään lapsen kuulemiseen mukaan ja he voivat osallistua keskusteluun.

Mitä lapsen etu tarkoittaa turvapaikkapäätöksenteossa?

Lapsen etu on oikeusperiaate, joka otetaan lain mukaan aina huomioon kaikessa Maahanmuuttoviraston päätöksenteossa, jos päätös koskee lasta.

Lapsen etu arvioidaan yksilöllisesti ja tapauskohtaisesti. Kun päätöstä tehdään, lapsen kokonaistilanne huomioidaan: henkilökohtainen tausta, tilanne ja tarpeet muiden seikkojen ohella.

Lapsen etua arvioidaan useista näkökulmista. Ensisijainen kriteeri on turvallisuus. Lapsella voi olla vahvempia perusteita saada kansainvälistä suojelua kuin aikuisilla. Hänellä voi olla myös vanhemmistaan erillisiä perusteita suojelulle. On myös vainon muotoja, jotka koskevat vain lapsia. Tämä ja lapsen kotialueen turvallisuustilanne huomioidaan turvapaikkapäätöksenteossa.

Lapsen edun arvioinnissa huomioidaan niin ikään lapsen perhe- ja muut läheiset ihmissuhteet sekä hänen uskonnollinen, kielellinen ja kulttuurinen taustansa. Myös lapsen mahdolliset yksilölliset tarpeet vaikuttavat. Ne voivat liittyä esimerkiksi hänen kehitykseensä tai terveyteensä.

Millainen tilanne lapsen kuuleminen käytännössä on?

Lapsen kuuleminen on avointa kerrontaa eli hän saa itse kertoa. Turvapaikanhaussa kuuleminen on tärkein tapa kuulla ihmiseltä hänen tilanteestaan. Kyseessä ei ole kuulustelu.

Tätä lapsen kuuleminen ei ole:

  • Emme testaa lapsen uskonnollisuutta tai uskontotietoa.
  • Emme arvioi tai ota kantaa siihen mikä lapsen uskonnon pitäisi olla. Se on vanhempien tehtävä.
  • Emme pyydä lasta arvioimaan vanhempiaan.

Vanhemmat ovat kuulemisessa mukana ja hekin voivat puhua. Paikalla on lisäksi tulkki ja viraston työntekijä. Virastossa on koulutettuja puhuttelijoita nimenomaan lasten kohtaamiseen.

Kuulemisen kesto on yleensä noin 1 - 2 tuntia. Osa ajasta käytetään tutustumiseen, jotta lapsella on tilanteessa turvallinen olo olla.

Millä tavalla työntekijöitä on koulutettu?

Työntekijöitä on koulutettu siihen, kuinka turvapaikka-asiassa kuullaan lapsia. Turvapaikkayksikössä on alaikäisasioista vastaava ylitarkastaja sekä alaikäispuhutteluihin erikoistunut ylitarkastaja, jotka opastavat ja kouluttavat muuta henkilöstöä. Tällä hetkellä pidetään koulutuksia, joissa annetaan puhuttelijoille välineitä kuulla kouluikäisiä lapsia erityisesti uskontoon liittyvistä asioista.

Lisäksi Euroopan turvapaikka-asioiden tukiviraston EASO:n koulutukset antavat puhuttelijoille tietoa ja käytännön harjoitusta lasten kuulemisista. Kuulemisissa pyritään soveltamaan muun muassa EASO:n näkemysten mukaisia parhaita käytänteitä.

Virastossa on myös vieraillut ulkopuolisia asiantuntijoita luennoimassa alaikäisten kuulemiseen liittyvistä kysymyksistä. Huomioimme myös lasten kuulemisiin perehtyneiden tutkijoiden ja muiden asiantuntijoiden suosituksia.

Mitä laki sanoo lapsen kuulemisesta?

Alaikäisten kuulemisesta säädetään ulkomaalaislaissa (ulkomaalaislaki 6 §).

Tähänkin asti turvapaikkamenettelyssä on kuultu kaikkia mukana hakevia, alaikäisiä lapsia erikseen, jos he ovat täyttäneet 12 vuotta. Se on lain mukaan velvollisuus. Tapauskohtaisen harkinnan mukaan on tarvittaessa kuultu alle 12-vuotiaita mukana hakevia lapsia.

Alaikäisen kuuleminen on aiemminkin siis ollut keskeinen tapa selvittää lapsen etua.

Kun lasta kuullaan, otetaan aina huomioon, mikä on hänen ikänsä ja kehitystasonsa. Tätä edellyttää myös ulkomaalaislaki.

Mitä alle 12-vuotias osaa kertoa tilanteestaan?

Kuulemisessa voidaan esimerkiksi kysyä, mitä kristillisessä seurakunnassa mukana oleminen on lapselle merkinnyt ja mikä on lapsen oma mielipide.

Tällaisia kysymyksiä esitetään, koska lapsen kertoma voi antaa lisätietoa siitä, miten hän on vainon vaarassa. Lapsen kertomaa ei ole tarkoitus käyttää perheen tilannetta vastaan, eikä se yksin ratkaise perheen turvapaikka-asiaa.

Mitä tehdään, jos lapsi kertoo jotain ristiriitaista vanhempiensa kertoman kanssa?

Lapsen kertomaa ei voida käyttää yksin turvapaikkapäätöksessä ratkaisevana tekijänä. Jos jotain erityistä tulee ilmi, asiaa saatetaan kysyä myöhemmin erikseen vanhemmalta.

Lapsen kertomaa ei ole tarkoitus käyttää perheen tilannetta vastaan. Kuulemisessa halutaan nimenomaan kuulla, onko lapsella jotain lisättävää jo kerrottuun. Lapsella voi olla myös erillinen peruste kansainväliselle suojelulle, joka ei ole tullut aiemmin esiin.

Valikko