Käännyttämisellä ja karkottamisella täysin eri lähtökohdat
Julkisuudessa on viime päivinä noussut esille kysymys, miksi Suomi poistaa maasta vanhoja isoäitejä, mutta ei rikoksiin syyllistyneitä. Ulkomaalaislain näkökulmasta tapauksia on mahdotonta verrata, koska kyse on kahdesta eri maastapoistamisperusteesta, käännyttämisestä ja karkottamisesta, joiden lähtöasetelmat poikkeavat täysin toisistaan.
Käännytettävä ei ole koskaan saanutkaan oleskelulupaa
Käännyttämisestä on kyse silloin, kun ulkomaalaisella ei ole koskaan ollutkaan oleskelulupaa Suomeen ja hänet päätetään poistaa maasta. Tällaisia henkilöitä ovat laittomasti maahan tulleiden lisäksi henkilöt, jotka hakevat oleskelulupaa vasta Suomen rajojen sisällä. Toisin sanoen he eivät ole koskaan vielä saaneetkaan lupaa asettua asumaan Suomeen.
Kun esimerkiksi turvapaikanhakija tai aikuisen lapsensa luokse viisumin turvin tullut henkilö poistetaan maasta, kyse on käännyttämisestä. Tällöin kielteiseen oleskelulupa- tai turvapaikkapäätökseen liittyy yleensä käännyttämispäätös.
Kielteisen oleskelulupapäätöksen saaneen ulkomaalaisen on poistuttava maasta, vaikka häntä ei olisi määrätty käännytettäväksi Suomesta. Määräys käännyttämisestä tehdään yleensä sen varalta, ettei ulkomaalainen vapaaehtoisesti poistu maasta. Määräys käännyttämisestä tehdään aina, jos ulkomaalainen määrätään maahantulokieltoon.
Karkotettava on usein asunut vuosia Suomessa
Sen sijaan kun ulkomaalaisella on tai on ollut oleskelulupa ja hänet päätetään poistaa maasta, kyse on karkottamisesta. Tällöin ulkomaalaiselle on annettu laillinen lupa asettua Suomeen. Usein kyse on vuosia, jopa vuosikymmeniä Suomessa laillisesti asuneista henkilöistä.
Suomessa oleskeluluvan turvin pitkään asunut ulkomaalainen, jolla on perheenjäseniä Suomessa, voidaan karkottaa lähinnä vakavien rikosten tai toistuvien rikosten perusteella. Karkottamisen kokonaisharkinnassa painaa myös asumisaika: esimerkiksi lyhyen aikaa tilapäisellä oleskeluluvalla maassa oleskellut voidaan karkottaa myös lievien rikosten perusteella.
Rikosten lisäksi karkottamiseen voi johtaa myös luvaton maassa oleskelu, jos myönnetyn oleskeluluvan voimassaolo on umpeutunut tai jatkolupaa ei ole myönnetty, mutta henkilö ei ole vapaaehtoisesti poistunut maasta. Nämä tapaukset ovat rikosperusteisia karkottamisia harvinaisempia.
Sekä käännyttäminen että karkottaminen ovat harkinnanvaraisia, mutta kynnys Suomessa luvan kanssa asuneen henkilön karkottamiseen on aina huomattavasti korkeampi kuin täällä luvatta oleskelleen käännyttämiseen.
Linjauksia sitovat kansainväliset sopimukset
Suomi ei voi kansallisesti päättää maastapoistamisen linjauksistaan, koska niitä sitovat muun muassa Euroopan ihmisoikeussopimus ja sen perusteella annetut Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen päätökset. Liikkumavaraa linjauksissa on siten vain kansainvälisten velvoitteiden rajojen sisällä.
Kansainvälisten sopimusten nojalla Suomea sitoo myös palautuskielto, joka tarkoittaa, ettei ketään saa käännyttää tai karkottaa alueelle, jolla hän voi joutua kuolemanrangaistuksen, kidutuksen, vainon tai muun ihmisarvoa loukkaavan kohtelun kohteeksi.
8.1.2010
