Turvapaikka

Turvapaikanhakijoita koskeviin tilastoihin voit tutustua tilastopalvelussamme. 

Suomesta voi saada turvapaikan, jos hakijalla on perustellusti aihetta pelätä joutuvansa kotimaassaan tai pysyvässä asuinmaassaan vainotuksi hänen

• alkuperänsä
• uskontonsa
• kansallisuutensa
• tiettyyn yhteiskunnalliseen ryhmään kuulumisen tai
• poliittisen mielipiteen vuoksi.

Lisäksi edellytetään, että hän ei voi pelkäämänsä vainon vuoksi turvautua kotimaansa tai pysyvän asuinmaansa viranomaisten suojeluun. Turvapaikan kriteerit on määritelty tarkkaan laissa ja kansainvälissä sopimuksissa, joihin Suomi on sitoutunut.

Turvapaikkaa voi hakea kuka tahansa.

Turvapaikkaa voi hakea vain Suomessa. Turvapaikanhakija ilmoittaa rajatarkastusviranomaiselle tai poliisille, että haluaa hakea turvapaikkaa, kun hän saapuu Suomeen, 

Rajatarkastusviranomainen tai poliisi rekisteröi hakijan turvapaikanhakijaksi, kirjaa perustiedot, tallentaa hakijan sormenjäljet, allekirjoituksen ja valokuvan hakijasta. Näitä kutsutaan biometrisiksi tunnisteiksi. Lisäksi viranomainen tekee tarvittavat rekisteritarkistukset.

Tämän jälkeen turvapaikkahakemus siirtyy Maahanmuuttoviraston käsiteltäväksi.

Päätöstilastoihin voi tutustua tilastopalvelussamme.

Turvapaikanhakija saa tiedon päätöksestä joko Maahanmuuttovirastolta tai poliisilta. Päätös annetaan hakijalle tiedoksi hänen äidinkielellään tai kielellä, jota hän on ilmoittanut ymmärtävänsä. Myönteinen turvapaikkapäätös voidaan tietyissä tapauksissa antaa hakijalle tiedoksi myös postitse.

Turvapaikanhakija voi valittaa päätöksestä hallinto-oikeuteen. Jos hallinto-oikeus hylkää valituksen, muutoksenhakua voi jatkaa valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen, jos korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan.

Päätös tulee lainvoimaiseksi valitusajan umpeuduttua, jos päätöksestä ei valiteta.

Päätös on lainvoimainen myös silloin, kun

• hakija ei ole hakenut korkeimmalta hallinto-oikeudelta valituslupaa hallinto-oikeuden päätökseen ja valitusaika) umpeutuu tai
• korkein hallinto-oikeus ei ole myöntänyt valituslupaa.

Kielteisen päätöksen saaneelle tehdään yleensä kielteisen päätöksen yhteydessä käännytyspäätös. Samalla kielteisen päätöksen saaneelle määrätään yleensä 30 päivän aika, jonka kuluessa hän voi poistua maasta vapaaehtoisesti tai hakea vapaaehtoisen paluun tukea. Kielteisestä päätöksestä sekä mahdollisesta maasta poistamista koskevasta päätöksestä on kuitenkin valitusoikeus. 

Vapaaehtoisen paluun aika alkaa kulua, kun päätös on lainvoimainen. Jos kielteisen päätöksen saanut ei poistu maasta tänä aikana, poliisi käännyttää eli poistaa hänet maasta. 

Tietoa vastaanottopalveluiden päättymisestä.

Laadunvalvontaa tehdään jatkuvasti.

Päätösten oikeusvarmuus turvataan analysoimalla oikeustapauksia, ohjeistamalla päätöksentekijöitä ja jatkuvilla koulutuksilla. 

Lisäksi teemme jatkuvaa laillisuusvalvontaa päätösten ja puhutteluiden laadusta ja valvonnan myötä havaittuihin epäkohtiin puututaan heti. Virastossa toimii myös tiettyihin kysymyksiin erikoistuneita erityisasiantuntijoita, jotka tarkastelevat oman vastuualueensa päätöskäytäntöä.

Päätösten lainmukaisuutta seuraavat myös hallinto-oikeudet sekä korkein hallinto-oikeus.

Puhuttelu on turvapaikkaperusteiden selvittämisen tärkein vaihe, sillä siinä asiakas kertoo omin sanoin, miksi hän tarvitsee kansainvälistä suojelua.

Puhuttelu järjestetään Maahanmuuttoviraston tiloissa mahdollisimman pian hakemuksen jättämisen jälkeen. Puhuttelu voidaan järjestää tietyin edellytyksin myös niin, että turvapaikanhakija osallistuu puhutteluun etäyhteydellä vastaanottokeskuksesta käsin. Puhuttelu pyritään järjestämään hakijan äidinkielellä.

Puhutteluun osallistuu turvapaikanhakija, tulkki ja Maahanmuuttoviraston ylitarkastaja. Paikalla voi olla myös hakijan mahdollinen oikeusavustaja, alaikäisen hakijan huoltaja tai edustaja tai tarvittaessa muukin henkilö puhuttelijan harkinnan mukaan.

Puhuttelussa turvapaikanhakija kertoo vapaasti siitä, miksi hän tarvitsee kansainvälistä suojelua. Puhuttelija ohjaa tarvittaessa hakijaa kertomaan turvapaikka-asian kannalta oleellisia asioita ja kysyy tarkentavia kysymyksiä.

Turvapaikkapuhuttelun kesto on täysin tapauskohtaista. Ensimmäiselle puhuttelulle varataan aikaa sen verran, kuin siihen etukäteen arvioidaan kuluvan. Jos asiaa ei saada selvitettyä siinä ajassa, jatketaan puhuttelua toisena ajankohtana.

Maahanmuuttovirasto järjestää puhutteluun tulkit. Tulkit ovat kilpailutetun yrityksen palveluksessa.

Maahanmuuttovirasto tekee jatkuvaa laillisuusvalvontaa päätösten ja puhutteluiden laadusta ja valvonnan myötä havaittuihin epäkohtiin puututaan heti.

Kaikki turvapaikkapuhutteluja pitävät virkamiehet suorittavat useita Euroopan unionin turvapaikkaviraston (EUAA) valmistelemia koulutuskokonaisuuksia. Peruskoulutus sisältää koulutusmoduulit pakolaisaseman määrittämisestä, puhuttelemisesta ja näytön arvioinnista. Erityisesti puhutteluihin liittyvissä koulutuksissa lähiopetuspäivät sisältävät runsaasti vuorovaikutustilanteiden harjoittelua. Haavoittuvan aseman tunnistaminen on keskeinen osa puhuttelukoulutusta.

Kaikkia koskevan peruskoulutuksen lisäksi haavoittuvia ryhmiä puhuttelevat suorittavat EUAA:n erityisen haavoittuvassa asemassa olevien turvapaikanhakijoiden puhuttelukoulutuksen. Lisäksi EUAA tarjoaa erikseen koulutuskokonaisuuksia mm. alaikäisten puhuttelusta, sukupuolittuneeseen väkivaltaan ja seksuaaliseen suuntautumiseen liittyvistä asioista sekä ihmiskaupasta, joihin puhutteluja tekevät virkamiehet osallistuvat myöhemmin peruskoulutuksen jälkeen. Lisäksi puhuttelevat virkamiehet koulutetaan tehtäviinsä sisäisesti.

Yksin Suomeen tulleen turvapaikanhakijalapsen puhuttelussa on aina mukana edustaja. Lisäksi puhuttelussa voi olla mukana oikeudellinen avustaja tai vastaanottokeskuksen sosiaalityöntekijä. Alaikäisen puhuttelussa käytetään lapsiystävällistä kieltä ja huomioidaan lapsen ikä ja kehitystaso.

Turvapaikkapäätöksiä tekevät Maahanmuuttoviraston virkamiehet. Turvapaikan osalta kielteiset päätökset tehdään aina esittelymenettelyssä, jossa päätöksen laatinut esittelijä esittelee päätöksen kokeneemmalle virkamiehelle, joka käy läpi päätöksen.

Turvapaikanhakijan ikä pyritään selvittämään ensisijaisesti asiakirjojen avulla ja hakijaa haastattelemalla. Jos hakijalla ei ole asiakirjoja, merkitään iäksi se ikä, jonka hän ilmoittaa viranomaiselle.

Jos on ilmeinen peruste epäillä hakijan iästään antamien tietojen luotettavuutta, hänelle voidaan tehdä oikeuslääketieteellinen iänmääritys.

Tutkimus tehdään Maahanmuuttoviraston pyynnöstä vain silloin, kun on ilmeisiä perusteita epäillä alaikäiseksi ilmoittautuneen ikää.  Ilmeisinä perusteina voidaan pitää esimerkiksi ulkoista olemusta, kielellistä ilmaisua, ristiriitaista näyttöä tai tietoja toisesta jäsenvaltiosta. Tarve ikätutkimukselle arvioidaan aina tapauskohtaisesti.

Tutkimus voidaan tehdä vain, jos turvapaikanhakija ja hänen huoltajansa tai muu laillinen edustajansa ovat antaneet siihen kirjallisen suostumuksen. Jos hakija kieltäytyy tutkimuksesta ilman hyväksyttävää syytä, häntä kohdellaan täysi-ikäisenä. Kieltäytyminen ei yksinään ole peruste turvapaikkahakemuksen hylkäämiselle.

Kansainvälisen suojelun perusteet arvioidaan aina tapauskohtaisesti.

Oikeuslääketieteellisen tutkimuksen iästä tekee Maahanmuuttoviraston pyynnöstä Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL).    

Tutkimuksessa suoritetaan esihaastattelu, mitataan paino ja pituus sekä suoritetaan hammas- ja ranneluuston röntgentutkimus. Näiden perusteella kaksi toisistaan riippumatonta oikeushammaslääkäriä laativat asiasta yhteisen lausunnon.

Ikätutkimuksella ei saada tietoa hakijan tarkasta iästä, vaan siitä, onko hän todennäköisesti ala- vai täysi-ikäinen. Epäselvissä tilanteissa tutkimuksen tulos tulkitaan hakijan eduksi.

Jos asiakas ei tiedä syntymäaikaansa, Maahanmuuttovirasto määrittelee iän päivän, kuukauden ja vuoden tarkkuudella sen mukaan, mitä hän on osannut kertoa syntymäpäivänsä ajankohdasta, millaiseen johtopäätökseen tutkimuksessa on päädytty ja mitä muuta näyttöä asiassa on esitetty.

Nopeutettu menettely voidaan tehdä vain tietyissä tilanteissa. Lue lisää nopeutetusta menettelystä.

Jokainen hakemus tutkitaan alustavasti. Jos alustavassa tutkinnassa selviää, että hakemuksen tutkinnalle ei ole perusteita, se jätetään tutkimatta.

Turvapaikkahakemuksen käsittelyajat vaihtelevat hakemuksesta riippuen. Turvapaikkahakemukset pyritään käsittelemään kuudessa kuukaudessa, ellei pidemmälle käsittelyajalle ei ole erityisiä syitä.

Hakija odottaa päätöstä vastaanottokeskuksessa. Hän voi asua myös yksityismajoituksessa tai esimerkiksi opiston asuntolassa.

Hakemus voidaan jättää tutkimatta Suomessa, jos

• turvapaikanhakija on saapunut sellaisesta turvallisesta turvapaikkamaasta, jonne hänet voidaan palauttaa
• turvapaikanhakija on saapunut sellaisesta turvallisesta kolmannesta maasta, jonne hänet voidaan palauttaa
• turvapaikanhakija voidaan lähettää toiseen valtioon, joka on vastuunmäärittämisasetuksen mukaan vastuussa hänen turvapaikkahakemuksensa käsittelystä
• turvapaikanhakija on saanut kansainvälistä suojelua toisessa Euroopan unionin jäsenvaltiossa, johon hänet voidaan lähettää
• turvapaikanhakija on tehnyt uusintahakemuksen, joka ei sisällä uusia asian ratkaisuun vaikuttavia perusteita maahan jäämiselle.

Uusintahakemuksella tarkoitetaan uutta turvapaikkahakemusta, jonka ulkomaalainen tekee saatuaan ensin lainvoimaisen päätöksen Maahanmuuttovirastolta tai hallintotuomioistuimelta aikaisemmin tekemäänsä hakemukseen. Lisäksi edellytetään, että hän oleskelee edelleen maassa tai on päätöksen saatuaan poistunut maasta vain lyhyeksi aikaa. 

Uusintahakemuksia koskeviin tilastoihin voit tutustua tilastopalvelussamme.

Uusintahakemusten määrää ei ole laissa rajoitettu. Suomessa oleskelua ei kuitenkaan voi jatkaa tekemällä uusintahakemuksia, jos uuteen hakemukseen ei ole perusteita. Toinen tai myöhempi uusintahakemus ei estä aikaisemman lainvoimaisen käännyttämispäätöksen täytäntöönpanoa. 

Uusintahakemuksille tehdään ensin alustava tutkinta, jossa selvitetään, onko uusintahakemusta jätettäessä ilmoitettu uudesta turvapaikkaperusteesta tai kerrottu jotain sellaista, joka ei ole ollut tiedossa edellistä päätöstä tehtäessä. Alustavan tutkinnan tarkoituksena on selvittää, tuleeko uusintahakemus tutkia tarkemmin.

Jos hakija ei ole esittänyt uusia perusteita tai hyväksyttävää syytä uusien perusteiden esittämisajankohdalle, uusintahakemus jätetään tutkimatta. Kun hakemus jätetään tutkimatta, hakija saa tutkimattajättämis- ja mahdollisesti maastapoistamispäätöksen.