Turvapaikka

Turvapaikanhakijoita koskeviin tilastoihin voit tutustua tilastopalvelussamme. 

Suomesta voi saada turvapaikan, jos hakijalla on perustellusti aihetta pelätä joutuvansa kotimaassaan tai pysyvässä asuinmaassaan vainotuksi hänen

• alkuperänsä
• uskontonsa
• kansallisuutensa
• tiettyyn yhteiskunnalliseen ryhmään kuulumisen tai
• poliittisen mielipiteen vuoksi.

Lisäksi edellytetään, että hän ei voi pelkäämänsä vainon vuoksi turvautua kotimaansa tai pysyvän asuinmaansa viranomaisten suojeluun. Turvapaikan kriteerit on määritelty tarkkaan laissa ja kansainvälissä sopimuksissa, joihin Suomi on sitoutunut.

Turvapaikkaa voi hakea kuka tahansa.

Kansainvälistä suojelua voi hakea vain Suomesta vain Suomen valtion alueella.

Kansainvälisen suojelun hakemisessa on kolme vaihetta.

Ensin hakija tekee hakemuksen, eli ilmoittaa, että hän haluaa hakea kansainvälistä suojelua. Turvapaikanhakija ilmoittaa rajatarkastusviranomaiselle, poliisille tai Maahanmuuttoviraston virkailijalle, että haluaa hakea turvapaikkaa, kun hän saapuu Suomeen. Maahanmuuttovirastolta turvapaikkaa voi hakea säilöönottoyksikössä, palvelupisteessä tai Helsingin, Joutsenon tai Oulun vastaanottokeskuksessa.

Toisessa vaiheessa hakemus rekisteröidään. Rajatarkastusviranomainen tai poliisi on vastuussa turvapaikkahakemuksen rekisteröinnistä. Rekisteröinnissä poliisi tai rajaviranomainen kirjaa hakijan perustiedot ja tallentaa hakijan sormenjäljet. Näitä kutsutaan biometrisiksi tunnisteiksi. Lisäksi viranomainen tekee tarvittavat rekisteritarkistukset.

Tämän jälkeen kansainvälistä suojelua koskeva hakemus jätetään Maahanmuuttovirastolle. Hakija saa kutsun hakemuksen jättämiseen. Tilaisuudessa Maahanmuuttoviraston työntekijä selvittää hakijaan liittyviä taustatietoja, kuten terveydentilaa, koulutusta ja ammattia ja hakija kertoo perusteet kansainvälisen suojelun hakemukselle.

Päätöstilastoihin voi tutustua tilastopalvelussamme.

Kielteisen päätöksen antaa turvapaikanhakijalle tiedoksi Maahanmuuttovirasto, poliisi tai Rajavartiolaitos. Päätös annetaan hakijalle tiedoksi hänen äidinkielellään tai kielellä, jota hänen perustellusti voidaan olettaa ymmärtävän.

Turvapaikanhakija voi valittaa päätöksestä hallinto-oikeuteen. Jos hallinto-oikeus hylkää valituksen, muutoksenhakua voi jatkaa valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen, jos korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan.

Päätös tulee lainvoimaiseksi valitusajan umpeuduttua, jos päätöksestä ei valiteta.

Päätös on lainvoimainen myös silloin, kun

• hakija ei ole hakenut korkeimmalta hallinto-oikeudelta valituslupaa hallinto-oikeuden päätökseen ja valitusaika) umpeutuu tai
• korkein hallinto-oikeus ei ole myöntänyt valituslupaa.

Kielteisen päätöksen saaneelle tehdään yleensä kielteisen päätöksen yhteydessä maastapoistamispäätös. Samalla kielteisen päätöksen saaneelle määrätään yleensä 30 päivän aika, jonka kuluessa hän voi poistua maasta vapaaehtoisesti tai hakea vapaaehtoisen paluun tukea. Kielteisestä päätöksestä sekä mahdollisesta maasta poistamista koskevasta päätöksestä on kuitenkin valitusoikeus. 

Vapaaehtoisen paluun aika alkaa kulua, kun päätös on lainvoimainen. Jos kielteisen päätöksen saanut ei poistu maasta tänä aikana, poliisi poistaa hakijan maasta. 

Vapaaehtoisen paluun aikaa ei yleensä ole, jos hakijalle on määrätty maahantulokielto, tai hakemus on käsitelty nopeutetussa menettelyssä tai jätetty tutkimatta. 

Tietoa vastaanottopalveluiden päättymisestä.

Laadunvalvontaa tehdään jatkuvasti.

Päätösten oikeusvarmuus turvataan analysoimalla oikeustapauksia, ohjeistamalla päätöksentekijöitä ja jatkuvilla koulutuksilla. 

Lisäksi teemme jatkuvaa laillisuusvalvontaa päätösten ja puhutteluiden laadusta ja valvonnan myötä havaittuihin epäkohtiin puututaan heti. Virastossa toimii myös tiettyihin kysymyksiin erikoistuneita erityisasiantuntijoita, jotka tarkastelevat oman vastuualueensa päätöskäytäntöä.

Päätösten lainmukaisuutta seuraavat myös hallinto-oikeudet sekä korkein hallinto-oikeus.

Puhuttelu on turvapaikkaperusteiden selvittämisen tärkein vaihe, sillä siinä asiakas kertoo omin sanoin, miksi hän tarvitsee kansainvälistä suojelua.

Puhuttelu järjestetään Maahanmuuttoviraston tiloissa mahdollisimman pian hakemuksen jättämisen jälkeen. Puhuttelu voidaan järjestää tietyin edellytyksin myös niin, että turvapaikanhakija osallistuu puhutteluun etäyhteydellä vastaanottokeskuksesta käsin. Puhuttelu pyritään järjestämään hakijan äidinkielellä.

Puhutteluja on kahdenlaisia. Jos asiassa tulee ensin selvittää hakemuksen tutkittavaksi ottamisen edellytyksiä, järjestetään tutkittavaksiottamispuhuttelu, muissa tapauksissa järjestetään varsinainen puhuttelu, jossa selvitetään perusteita kansainväliselle suojelulle.

Puhutteluun osallistuu turvapaikanhakija, tulkki ja Maahanmuuttoviraston ylitarkastaja. Paikalla voi olla myös hakijan mahdollinen oikeusavustaja, alaikäisen hakijan huoltaja tai edustaja tai tarvittaessa muukin henkilö puhuttelijan harkinnan mukaan.

Puhuttelussa turvapaikanhakija kertoo vapaasti siitä, miksi hän tarvitsee kansainvälistä suojelua. Puhuttelija ohjaa tarvittaessa hakijaa kertomaan turvapaikka-asian kannalta oleellisia asioita ja kysyy tarkentavia kysymyksiä.

Tutkittavaksiottamispuhuttelussa selvitetään hakemuksen tutkittavaksi ottamisen edellytyksiä.

Turvapaikkapuhuttelun kesto on täysin tapauskohtaista. Ensimmäiselle puhuttelulle varataan aikaa sen verran, kuin siihen etukäteen arvioidaan kuluvan. Tarvittaessa järjestetään jatkopuhuttelu.

Maahanmuuttovirasto järjestää puhutteluun tulkit. Tulkit ovat kilpailutetun yrityksen palveluksessa.

Maahanmuuttovirasto tekee jatkuvaa laillisuusvalvontaa päätösten ja puhutteluiden laadusta ja valvonnan myötä havaittuihin epäkohtiin puututaan heti.

Kaikki puhuttelevat virkamiehet perehdytetään tehtäväänsä ja viraston asiantuntijat antavat heille koulutusta eri aihepiireistä.

Kaikki turvapaikkapuhutteluja pitävät virkamiehet suorittavat useita Euroopan unionin turvapaikkaviraston (EUAA) valmistelemia koulutuskokonaisuuksia. Peruskoulutus sisältää koulutusmoduulit pakolaisaseman määrittämisestä, puhuttelemisesta ja näytön arvioinnista. Erityisesti puhutteluihin liittyvissä koulutuksissa lähiopetuspäivät sisältävät runsaasti vuorovaikutustilanteiden harjoittelua. Haavoittuvan aseman tunnistaminen on keskeinen osa puhuttelukoulutusta.

Kaikkia koskevan peruskoulutuksen lisäksi haavoittuvia ryhmiä puhuttelevat suorittavat EUAA:n erityisen haavoittuvassa asemassa olevien turvapaikanhakijoiden puhuttelukoulutuksen. Lisäksi EUAA tarjoaa erikseen koulutuskokonaisuuksia mm. alaikäisten puhuttelusta, sukupuolittuneeseen väkivaltaan ja seksuaaliseen suuntautumiseen liittyvistä asioista sekä ihmiskaupasta, joihin puhutteluja tekevät virkamiehet osallistuvat myöhemmin peruskoulutuksen jälkeen. Lisäksi puhuttelevat virkamiehet koulutetaan tehtäviinsä sisäisesti.

Kansainvälistä suojelua hakevan, ilman huoltajaa olevan alaikäisen puhuttelussa on aina mukana edustaja. Lisäksi puhuttelussa voi olla mukana avustaja tai vastaanottokeskuksen sosiaalityöntekijä. Alaikäisen puhuttelussa käytetään lapsiystävällistä kieltä ja huomioidaan lapsen ikä ja kehitystaso.

Lain mukaan Maahanmuuttoviraston täytyy antaa perheen mukana hakeville lapsille mahdollisuus turvapaikkapuhutteluun. Puhuttelua ei järjestetä, jos puhuttelun järjestäminen ei ole lapsen edun mukaista.

Annamme perheen mukana hakevalle lapselle mahdollisuuden kertoa itse omista asioistaan, jos lapsi itse haluaa. Emme selvitä puhuttelussa lapsen vanhempien tai huoltajien kertomuksen uskottavuutta.

Turvapaikkapäätöksiä tekevät Maahanmuuttoviraston virkamiehet. Turvapaikan osalta kielteiset päätökset tehdään aina esittelymenettelyssä, jossa päätöksen laatinut esittelijä esittelee päätöksen kokeneemmalle virkamiehelle, joka käy läpi päätöksen.

Turvapaikanhakijan ikä pyritään selvittämään ensisijaisesti asiakirjojen avulla ja hakijaa kuulemalla. Viranomainen voi saada hakijan henkilöllisyydestä selvitystä myös toiselta EU:n jäsenvaltiolta, kuten asiakirjoja tai toisen jäsenvaltion tekemän ikätutkimuksen. Jos hakijalla ei ole henkilöllisyyttään koskevia asiakirjoja, eikä viranomainen ole saanut muuta selvitystä hakijan henkilöllisyydestä, merkitään hakijan iäksi se ikä, jonka hän ilmoittaa viranomaiselle. 

Jos kuitenkin viranomaisella on hakijan antamien tietojen, häntä koskevien asiakirjojen tai muiden merkityksellisten seikkojen perusteella epäilys hakijan iästä, hänelle voidaan tehdä monitieteinen iän arviointi, joka on ensisijainen keino selvittää hakijan ikää iän arvioinnilla

Jos Maahanmuuttovirastolla on vielä monitieteisen iän arvioinnin jälkeen epäilys iästä, Maahanmuuttovirasto voi pyytää oikeuslääketieteellistä ikätutkimusta. Tutkimus voidaan tehdä, jos hakija ja hakijan huoltaja tai muu laillinen edustaja ovat antaneet siihen kirjallisen suostumuksen.

Hakijan ikää selvitetään iän arvioinnilla, jos hakijan iästä on hakijan lausuntojen, asiakirjatodisteiden tai muiden merkityksellisten seikkojen perusteella epäilys. 
Perusteina voidaan pitää esimerkiksi ulkoista olemusta, kielellistä ilmaisua, ristiriitaista näyttöä tai tietoja toisesta jäsenvaltiosta. Tarve iän arvioinnille arvioidaan aina tapauskohtaisesti.

Monitieteisen iän arvioinnin tekee Maahanmuuttoviraston pyynnöstä vastaanottokeskus. Sen tekemiseen osallistuvat vastaanottokeskuksen ammattihenkilöt, joihin kuuluu ainakin sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöt. Vastaanottokeskus voi tarvittaessa pyytää lausunnon monitieteisestä iän arvioinnista julkisen tai yksityisen sosiaali- ja terveydenhuollon toimintayksiköltä. 

Monitieteinen iän arviointi on kokonaisvaltainen arviointi, eli siinä otetaan huomioon monia näkökulmia. Siihen kuuluu aina psykososiaalinen arvio, sekä muita tapauskohtaisia arvioita, kuten esimerkiksi haastattelut ja fyysisen ulkonäön arviointi.  

Oikeuslääketieteellisen tutkimuksen iästä tekee Maahanmuuttoviraston pyynnöstä Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL).    

Tutkimusta varten hakija ja hänen huoltajansa tai edustajansa saavat täytettäväksi esitietokaavakkeen, joka toimitetaan Maahanmuuttoviraston välityksellä THL:lle.

Tutkimuksessa mitataan paino ja pituus sekä suoritetaan hammas- ja ranneluuston röntgentutkimus. Näiden perusteella kaksi toisistaan riippumatonta oikeushammaslääkäriä laativat asiasta yhteisen lausunnon.
 

Monitieteisellä iän arvioinnilla tai oikeuslääketieteellisellä ikätutkimuksella ei saada tietoa hakijan tarkasta iästä, vaan siitä, onko hän todennäköisesti ala- vai täysi-ikäinen. Epäselvissä tilanteissa tutkimuksen tulos tulkitaan hakijan eduksi.

Jos hakija ei tiedä syntymäaikaansa, Maahanmuuttovirasto määrittelee iän päivän, kuukauden ja vuoden tarkkuudella sen mukaan, mitä hän on osannut kertoa syntymäpäivänsä ajankohdasta, millaiseen johtopäätökseen tutkimuksessa on päädytty ja mitä muuta näyttöä asiassa on esitetty.

Maahanmuuttovirasto nopeuttaa hakemuksen perusteiden tutkintaa tietyissä tilanteissa. Lue lisää nopeutetusta menettelystä.

Jokainen hakemus käydään läpi sen arvioimiseksi, onko hakemuksen tutkimiselle perusteita. 

Turvapaikkahakemuksen käsittelyajat vaihtelevat sovellettavasta menettelystä riippuen. Lue lisää eri menettelyistä.

Hakija odottaa päätöstä vastaanottokeskuksessa. Hän voi asua myös yksityismajoituksessa tai esimerkiksi opiston asuntolassa.

Vastuu turvapaikkahakemuksen käsittelystä kuuluu sille EU-maalle, 

• jossa turvapaikanhakijan läheinen perheenjäsen tai -jäsenet saa tai on hakenut kansainvälistä suojelua toisessa EU-maassa
• jossa turvapaikanhakijalle on myönnetty viisumi tai oleskelulupa.
• josta turvapaikanhakija on hakenut aikaisemmin turvapaikkaa
• johon turvapaikanhakija on saapunut ensimmäisenä maasta, joka ei ole EU-maa
• jossa turvapaikanhakija on opiskellut vähintään yhden lukuvuoden ajan ja josta hän on saanut pätevyys- tai tutkintotodistuksen
• joka katsoo, että hakemuksen käsittelyyn kyseisessä jäsenvaltiossa on humanitaarisia syitä, kuten perheeseen liittyviä, sosiaalisia tai kulttuurisia näkökohtia.

Myöhemmällä hakemuksella (ent. uusintahakemus) tarkoitetaan turvapaikkahakemusta, jonka ulkomaalainen tekee saatuaan ensin lainvoimaisen päätöksen Maahanmuuttovirastolta tai hallintotuomioistuimelta tai toiselta EU-jäsenmaalta aikaisemmin tekemäänsä hakemukseen. 

Myöhempiä hakemuksia koskeviin tilastoihin voit tutustua tilastopalvelussamme.

Myöhempien hakemusten määrää ei ole laissa rajoitettu. Suomessa oleskelua ei kuitenkaan voi jatkaa tekemällä myöhempiä hakemuksia, jos uuteen hakemukseen ei ole perusteita. Toinen tai sen jälkeinen myöhempi hakemus ei estä aikaisemman lainvoimaisen maastapoistamispäätöksen täytäntöönpanoa, jos aikaisemmin tehty myöhempi hakemus on hylätty tutkittavaksi ottamisen edellytysten puuttumisen vuoksi tai perusteettomana taikka ilmeisen perusteettomana.

Myöhemmille hakemuksille tehdään alustava tutkinta, jossa selvitetään ensin kirjallisen aineiston, ja tarvittaessa tutkittavaksiottamispuhuttelun avulla, onko ilmennyt tai onko hakija esittänyt uusia seikkoja, joiden vuoksi hakemus tulisi ottaa tutkittavaksi. Lähtökohtaisesti seikat katsotaan uusiksi vain, jos hakija ei ole pystynyt esittämään seikkoja aiemman hakemuksensa yhteydessä. Alustavan tutkinnan tarkoituksena on selvittää, tuleeko myöhempi hakemus tutkia tarkemmin.

Jos hakija ei ole esittänyt uusia perusteita tai hyväksyttävää syytä uusien perusteiden esittämisajankohdalle, myöhempi hakemus jätetään tutkimatta. Kun hakemus jätetään tutkimatta, hakija saa tutkimattajättämis- ja mahdollisesti maastapoistamispäätöksen. Jos hakemus otetaan tutkittavaksi, tutkintaan sovelletaan nopeutettua menettelyä.