Ukrainalaisen kuntaan siirtyjän kokemus: ”Täällä pärjää, jos on halu oppia ja ottaa selvää”
Ukrainan sotaa Suomeen paennut Tanja muutti vastaanottokeskuksesta kuntaan syksyllä 2023. Hän kertoo asuneensa aluksi Pirkanmaalla yksityismajoituksessa ja sen jälkeen vastaanottokeskuksen tarjoamassa asunnossa pienellä paikkakunnalla.
Tanja saapui Suomeen Kiovasta vuonna 2022 pienen lapsensa ja noin 70-vuotiaan äitinsä kanssa. Se, että perhekokonaisuuteen kuuluu myös Tanjan oma äiti, on hänelle itsestään selvää.
– Ukrainalaiseen kulttuuriin kuuluu, että omista vanhemmista huolehditaan, Tanja sanoo.
Tanjan vanhemmat asuivat Ukrainassa alueella, johon Venäjän hyökkäys vaikutti välittömästi.
– Stressi oli todella kovaa sen jälkeen, kun olimme lähteneet Ukrainasta. On hyvin vaikeaa ottaa vastaan tieto siitä, että ei enää voi palata kotiin. Stressitilaa kesti noin yhdeksän kuukautta, mutta se oli pakko käsitellä. Lapseni oli silloin parivuotias ja varmaan aavisti, että jotain pahaa on tapahtumassa, hän kertoo.
Yhdeksän kuukauden Suomessa oleskelun jälkeen työvoimapalveluista ehdotettiin Tanjalle kielikurssia ja kolmen kuukauden palkatonta harjoittelua ompelijana.
– En ole ompelija, mutta jostain täytyy aloittaa. Otin harjoittelupaikan vastaan. Siihen vaikutti mahdollisuus päästä isompaan kaupunkiin.
Apua monelta eri taholta
Syyskuussa 2023 Tanjasta tuli helsinkiläinen. Tietoa kuntaan siirtymisestä hän kertoo saaneensa vastaanottokeskuksestaan, jonka toimintaan hän on ollut tyytyväinen.
Tanja kertoo, että vastaanottokeskuksesta saamansa avun lisäksi hän on oppinut pärjäämään itsenäisesti Google-kääntäjän avulla. Tanja on työskennellyt Ukrainassa yksityisyrittäjänä, jonka myötä hänellä on hyvät IT-taidot. Kelassa hän on asioinut henkilökohtaisesti ajanvarauksella ja soittanut tarvittaessa Maahanmuuttoviraston neuvontapalvelun Ukraina-linjalle.
– Asiat hoituvat, kun saa pankkitunnukset käyttöön ja lukee aina ohjeet tarkasti. Omakieliset neuvontapalvelut auttavat, esimerkiksi TE-toimistosta olen saanut neuvontaa venäjän kielellä. Lisäksi löysin ukrainalaisten yhdistyksen kautta suomalaisia vapaaehtoisia, jotka auttoivat meitä muutossa Helsinkiin, Tanja kertoo.
Luottamus viranomaisiin on asia, jossa on iso ero ukrainalaisten ja suomalaisten välillä.
– Ukrainassa ei ole samanlaista luottamusta viranomaisten toimintaan kuin täällä. Ajattelutavan muutos voi olla vaikea monelle ukrainalaiselle, Tanja arvioi.
Erityisen tyytyväinen Tanja on siihen, että pääsi suomen kielen kurssille Laajasalon opistoon. Lapselle löytyi myös päiväkotipaikka läheltä. Hän itse on löytänyt pari suomalaista ystävää, joiden kanssa on hyvä olla.
Tanjan mielestä suomalaisessa yhteiskunnassa pärjää, jos on halu oppia ja ottaa asioista selvää. Toki yksin ei tarvitse pärjätä ja tukea saa.
– Helsingin kaupungin tuki on ollut todella hyvää. Lapsi viihtyy päiväkodissa, oppii suomea ja on saanut kavereita. Oma kielikurssini on päättymässä ja toiveenani on löytää harjoittelupaikka, jossa voin puhua suomea, Tanja kertoo jatkosuunnitelmistaan.
Tanjan nimi on muutettu.
Korjattu 28.5.2025 klo 15.59: Kielikurssia ehdotettiin vastaanottokeskuksen sijaan työvoimapalveluista.
