Kiintiöpakolaiset

Kiintiöpakolainen tarkoittaa henkilöä,

• joka on joutunut lähtemään kotimaastaan tai maasta, jossa asuu pysyvästi, toiseen maahan ja
• joka ei voi jäädä asumaan maahan, johon on paennut, ja
• jonka Yhdistyneiden kansankuntien pakolaisasiain valtuutettu UNHCR on määritellyt pakolaiseksi.

Suomessa eduskunta päättää vuosittain valtion talousarvion hyväksymisen yhteydessä, kuinka monta kiintiöpakolaista Suomi sitoutuu ottamaan. Vuodesta 2001 alkaen Suomeen otettavien kiintiöpakolaisten määrä on ollut 750 henkilöä vuodessa. Eduskunta voi päättää mahdollisesta lisäkiintiöstä. Esimerkiksi vuosina 2014 ja 2015 pakolaiskiintiötä nostettiin Syyrian vaikean tilanteen vuoksi ja kiintiöpakolaisia otettiin 1 050.

UNHCR:n mukaan pakolaisten vapaaehtoinen ja turvallinen paluumuutto sekä sijoittuminen kotimaansa lähialueille ovat ensisijaiset ratkaisuvaihtoehdot, joita pakolaisille tulisi tarjota. Aina ne eivät kuitenkaan ole mahdollisia. Kiintiöpakolaisia vastaanottavia maita on nykyään noin 35.

Erityisen kiireelliset eli hätätapaukset

Kiintiöstä on viime vuosina varattu 100 paikkaa kiireisille tapauksille ja sellaisille henkilöille, joiden UNHCR on arvioinut olevan kiireellisen uudelleen sijoittamisen tarpeessa. Nämä hätätapaukset Suomi valitsee UNHCR:n asiakirjojen perusteella.

Suomeen saapuminen

Kiintiössä valitut pakolaiset eivät asu vastaanottokeskuksessa, vaan he muuttavat suoraan kuntaan asumaan. Pakolainen voi tulla Suomeen vasta, kun kuntapaikka ja asunto ovat löytyneet.

Kiintiöpakolaisten kuntiin ohjaamisesta vastaavat paikalliset ELY-keskukset.

ELY-keskus neuvottelee ja sopii alueensa kuntien kanssa kuinka monta pakolaista kukin kunta on sitoutunut ottamaan vastaan. Kunta saa valtiolta korvauksia kiintiöpakolaisten vastaanottamisesta ja kotoutumispalveluiden järjestämisestä.