Maatieto

Maahanmuuttoviraston maatietopalvelu tuottaa lähtömaita koskevaa maatietoa erityisesti niistä maista, joista Suomeen tulee turvapaikanhakijoita, kiintiöpakolaisia ja maahanmuuttajia.

Lähtömaatietoa käytetään päätöksenteon tukena erityisesti kansainvälistä suojelua koskevien hakemusten, mutta myös oleskelulupa- ja kansalaisuusasioiden tutkinnassa.

Lähtömaatiedolla tarkoitetaan eri lähteistä hankittua tietoa valtion oloista, kuten

• poliittisista tai yhteiskunnallisista olosuhteista
• ihmisoikeus- ja turvallisuustilanteesta
• lainsäädännöstä
• maantiedosta
• arkielämään liittyvistä asioista, esim. terveydenhuollon saatavuudesta tai asiakirjojen myöntämiskäytännöistä.

Maahanmuuttovirasto tuottaa tietoa tarvittaessa myös kansallisille ja kansainvälisille viranomaisille, sidosryhmille ja järjestöille.

Maiden tilanteesta saadaan tietoa useista lähteistä. Omien tiedonhankintamatkojen lisäksi lähtömaatietoa kerätään useista eri lähteistä, joita ovat muun muassa

• YK:n pakolaisjärjestö UNHCR
• tutkimuslaitokset
• muiden maiden maatietopalvelut
• kansainväliset ja paikalliset ihmisoikeusjärjestöt
• kansalaisjärjestöt
• kansainväliset uutistoimistot

Maatietotutkijat ovat verkostoituneet kansainvälisesti. Erityisesti Euroopan maiden kesken tietojenvaihto lähtömaiden tilanteista on säännöllistä ja aktiivista.

Viranomaisyhteistyötä tehdään myös esimerkiksi Euroopan unionin turvapaikkaviraston EUAA:n puitteissa. Keskeisimmillä lähtömailla, kuten Irak, Somalia ja Afganistan, on tutkijaverkostot, joihin myös Maahanmuuttovirasto osallistuu.

Kyllä. Maatietopalvelun tutkijat tekevät tiedonhankintamatkoja maihin, joista tulee turvapaikanhakijoita Suomeen.

Matkoilla luodaan paikallisia kontaktiverkostoja, jotka auttavat ajankohtaisen turvallisuustilanteen seurannassa ja muiden keskeisten lähtömaatietojen päivittämisessä.

Maatietopalvelun tutkijat seuraavat lähtömaiden tilannetta jatkuvasti ja raportoivat muutoksista.

Maatietoa, kuten raportteja, tilannekuvia, turvallisuuskatsauksia ja teemaraportteja, päivitetään siis tarpeen mukaan, jos esimerkiksi maan olosuhteissa tapahtuu olennaisia muutoksia.

Päätöksenteossa käytetään aina ajantasaista maatietoa.

Päätöksentekoa varten tuotetaan koko ajan ajantasaista tietoa. Maatietopalvelussa työskentelevät tutkijat tekevät tiedonhankintaa erillään päätöksentekoyksiköistä.

Jos esimerkiksi turvapaikkapäätöstä tekevä työntekijä tekee maatietopalvelulle kyselyn, kysymys on muotoiltava siten, että siihen pystytään vastaamaan tosiasioita koskevalla tiedolla, ilman poliittista tai muuta subjektiivista arvotusta.

Turvapaikanhakijan kertomusta arvioidaan päätöksentekoyksikössä aina lähtömaatiedon valossa siten, että hakijan kertomusta ja hänen antamaansa näyttöä tilanteesta verrataan ajantasaiseen maatietoon.

Maatietopalvelu hankkii tietoa maiden olosuhteista useista eri lähteistä. Eri lähteiden tietoja verrataan toisiinsa. Lähteisiin suhtaudutaan aina kriittisesti.

Lähtömaatiedon laatua sääntelevät muun muassa

• EU:n laatukriteerit (Common EU Guidelines for processing Country of Origin Information)
• Euroopan unionin turvapaikkaviraston EUAA:n metodologiaohjeistus
• YK:n pakolaisjärjestön UNHCR:n ohjeistus
• vertaiskritiikki ja tutkimuksenteon yleiset ja eettiset periaatteet