EU-maat valmistautuneet eri tavoin uusiin pakolaisiin Ukrainasta

On odotettavissa, että talven aikana lisää ukrainalaisia pakenee sotaa EU-alueelle. Paras varokeino lisääntyvälle vastaanottopaineelle on ollut tilapäisen suojelun direktiivi ja sen suomat oikeudet.

UNHCR:n tietojen mukaan 31.1.2023 mennessä Ukrainasta oli lähtenyt yli 8 miljoonaa lähinnä naista ja lasta pakoon sotaa, pääosin Euroopan Unionin alueelle ja tilapäistä suojelua tai vastaavaa suojelua on hakenut lähes 4,8 miljoonaa. Luvut elävät, koska liike Ukrainan ja EU:n rajojen välillä on jatkuvaa ja edestakaista, mutta siitä huolimatta on jo todettu, että Venäjän hyökkäys Ukrainaan on aiheuttanut suurimman pakolaisliikehdinnän Euroopassa sitten toisen maailmansodan.

Sota on jatkunut talveen asti ja Venäjä on jatkanut Ukrainan energiainfrastruktuurin pommittamista. Odotus EU:ssa on, että kylmenevä talvi tulee ajamaan entistä enemmän ukrainalaisia kodeistaan EU-maihin. Euroopan sisäasioista vastaava komissaari Ylva Johansson arvioi, että Putinin yksi tavoitteista onkin aiheuttaa kaaosta ja painetta luomalla uusi pakolaiskriisi Eurooppaan. 

Samaan aikaan turvapaikanhakijoiden määrät muualta ovat olleet merkittävässä nousussa. Euroopan turvapaikkavirasto EUAA raportoi, että lokakuussa jätettiin yli 100 000 turvapaikkahakemusta EU-alueella, mikä on suurin määrä kuuteen vuoteen ja lähentelee jo vuosien 2015-2016 tasoja. Vastaanottokapasiteetti on EUAA:n mukaan nyt lujilla.

Jo kohta vuoden kestänyt sota on kuormittanut myös EU-alueen maita. Nouseva inflaatio ja jäsenmaiden kulukuuri ovat olleet vaarassa hillitä EU-maiden auttamishaluja. Financial Times maalaili artikkelissaan 10.12. pahaenteisesti, että Eurooppaa uhkaa ”muuttoliikeuupumus”.  

Vaikka tilanne on ollut haastava jäsenmaille, on muistettava, että ukrainalaisten tuloon valmistauduttiin; EU-maiden toimeenpanema tilapäisen suojelun direktiivi on hillinnyt turvapaikkajärjestelmän paineita luoden erillisen kanavan Ukrainan sotaa pakeneville. Vastaanottokapasiteetin kuormitusta helpottaa myös se, että tilapäistä suojelua saaneille on selkeästi määritelty suora oikeus tiettyihin palveluihin. Näihin lukeutuvat mm. oikeus majoitukseen, terveyspalveluihin, sosiaaliavustukseen, työmarkkinoille pääsyyn ja lasten oikeus koulunkäyntiin. Oikeudet ovat laajemmat kuin kansainvälistä suojelua hakevalla turvapaikanhakijalla.

Euroopan muuttoliikeverkosto on julkaissut kaksi Inform-sarjan raporttia liittyen ukrainalaisten pakolaisten tukitoimiin EMN-jäsenmaissa. Ensimmäisessä informissa Access to services for beneficiaries of temporary protection tarkastellaan, millaista avustusta ja tukitoimia EMN-jäsenmailla on Ukrainasta sotaa paenneille tilapäistä suojelua saaneille. Toisessa informissa Arrangements for accommodation and housing for beneficiaries of temporary protection taas keskitytään majoituksen järjestämiseen Ukrainan sodan pakolaisille. 

Lähde: Eurooppa-neuvosto / Euroopan unionin neuvosto

Tilapäinen suojelu oikeutti palveluihin laajasti EU-maissa

Raporteissa lähes kaikki vastanneista jäsenvaltioista ilmoittivat myöntävänsä sosiaalitukia tilapäistä suojelua saaneille joko samoin perustein kuin muillekin asukkaille tai erityistukia, jotka on tarkoitettu erityisesti turvapaikanhakijoille. Tukien määrät ja maksutavat vaihtelivat paljon. Osa maista, kuten esimerkiksi Bulgaria ja Unkari maksoivat kertasumman, kun taas osalla maksut olivat joko päivittäisiä (Ranska), viikoittaisia (Irlanti) tai kuukausittaisia (Suomi). Kaikki jäsenmaat ilmoittivat avustusten määrän riippuvan perheen koosta ja asumismuodosta. Yleisesti ottaen sosiaaliavustusta maksettiin enemmän, jos hakijalla oli lapsia ja jos hakija ei asunut kaupungin vuokra-asunnossa. 

Pääsy työmarkkinoille on monessa jäsenmaassa järjestetty kattavasti. Moni jäsenmaa raportoi, että tilapäistä suojelua saavat ovat oikeutettu täysin samoihin työllistymistukitoimiin, kuin muutkin ulkomaalaiset kotoutumisen piirissä olevat. Näin myös Suomessa. 

Yksi tärkeimpiä työllistymisen edistämistoimia on ollut ukrainalaisten tutkintojen tunnustaminen EU-maissa. Suuri osa jäsenmaista laati virallisen ohjeistuksen tutkintojen tunnustamiselle tai erillisen järjestelmän, jolla osaamista voidaan tarkemmin kartoittaa. Työpaikoista myös tiedotettiin eri tavoilla jäsenmaissa ukrainalaisille. Monissa jäsenmaissa oli perustettu erillinen työpaikkasivusto, jossa ilmoitettiin nimenomaan ukrainalaisille työnhakijoille sopivista paikoista. 

Tilapäinen suojelu sisältää myös oikeuden terveydenhuollon palveluihin, mutta hoidon laajuus vaihteli jäsenmaittain. Monessa jäsenmaassa, Suomi mukaan lukien, ei tehty eroa muun väestön kohdalla vaan tilapäistä suojelua saaneet pääsivät täysimääräisesti julkisen terveydenhuollon piiriin. Toisissa jäsenmaissa, kuten esimerkiksi Ruotsissa, Belgiassa, Saksassa ja Hollannissa linjattiin, että tilapäistä suojelua saavat ovat oikeutettuja samoihin terveyspalveluihin kuin turvapaikanhakijat. Ruotsissa alaikäisillä oli kuitenkin täydet terveydenhuolto-oikeudet. Osassa jäsenmaista, kuten mm. Virossa, Slovakiassa ja Liettuassa pääsy terveydenhuoltoon oli rajoitettu vain välttämättömimpiin palveluihin ja täysimääräinen pääsy edellytti jonkinlaista terveysvakuutusta. 

Lasten koulunkäynnin järjestämisen suhteen jäsenmaat olivat pääosin linjassa keskenään; tilapäistä suojelua saaneilla lapsilla oli täysimääräinen oikeus koulunkäyntiin. Haasteet tuntuivat olevan enemmän paikkojen riittävyydessä kaikille lapsille, joten esimerkiksi Saksassa, Virossa ja Hollannissa lisättiin määrärahoja lisäpaikoille. Lasten oppimisen tueksi panostettiin kielen oppimiseen tai omakielisiin palveluihin. 

Suurin osa tilapäisen suojelun saaneista majoittuu yksityismajoituksessa

EU-mailla on ollut saapuneiden ukrainalaisten majoittamiseen erilaisia ratkaisuja. Ukrainalaisten majoitusjärjestelyjä kartoittavan EMN-Informin mukaan kaikki jäsenmaat hyödynsivät useita majoitustapoja yhtäaikaisesti. Useimmat EU-maat majoittivat saapuneita vastaanottokeskuksiin. Osa perusti uusia ja osa hyödynsi jo olemassa olevia.

EU-maat ovat joutuneet paikoitelleen joutuneet olemaan luovia uusien majoitustapojen järjestämisessä. Kypros, Bulgaria ja Irlanti raportoivat, että ukrainalaisia oli pääosin hätämajoitettu hotelleihin tai hostelleihin. Lisäksi EU-maissa on hätämajoitettu ukrainalaisia esimerkiksi teltoissa tai leirintäalueilla, urheiluhalleissa, kouluissa, kulttuurikeskuksissa, teollisuus- ja toimistorakennuksissa, luostareissa ja jopa laivoissa. 

Yleisin majoitustapa jäsenmaissa vaikuttaa kuitenkin olleen yksityismajoitus. Jäsenmaiden ukrainalaisyhteisöt ovat olleet aktiivisia majoittamaan tulijoita, mutta myös muut ovat avanneet kotinsa pakolaisille. Lukuja majoitusmääristä on vaihtelevasti, mutta pääosin yksityismajoittujien osuus oli noin 50-60% paikkeilla jäsenmaissa, Suomi mukaan lukien (52%). Vaihteluakin tosin oli. Esimerkiksi Saksassa yksityismajoittujien osuus vaihteli 10% ja 80% välillä riippuen alueesta. Latvia, Italia ja Kroatia raportoivat että 85-90% majoittui yksityisasuinnoissa.

Useimmissa jäsenmaissa myönnettiin rahallista jonkinlaista rahallista asumistukea tilapäistä suojelua saaneille. Tuet vaihtelivat kuukausittaisesta avustuksesta kertakorvauksiin. Suuri osa EU-maista ei antanut suoraa rahallista tukea majoittajille, mutta juokseviin kuluihin sai tukea noin puolessa jäsenmaista. 

Majoittamisessa ilmeni eri maissa erilaisia haasteita. Kielimuuri, lyhyt varoitusaika ja lisääntyneet elinkustannukset mainittiin yleisesti. Suurin haaste kautta jäsenmaiden oli kuitenkin sopivien tilojen niukka ja epäsäännöllinen saatavuus. Tämä johtui ennen kaikkea siitä, että suurin osa Ukrainasta paenneista suosi kaupunkeja, missä tiloja oli yleisesti vähemmän saatavilla. Erityistarpeiden, kuten esimerkiksi liikuntarajoitteisuuden, syöpäpotilaiden tai mielenterveydellisten ongelmien huomioiminen oli myös haasteellisempaa yksityismajoituksessa. Kussakin maassa oli myös erityistapauksia; Saksassa jouduttiin organisoimaan majoitus kokonaiselle orpokodille ja Suomessa haasteeksi mainittiin pakolaisten mukana saapuneet lemmikit, joille järjestyi lopulta oma vastaanottokeskus Riihimäeltä. Lisäksi Belgia, Saksa, Luxemburg ja Suomi raportoivat ihmiskaupan riskistä. Suomessa otsikoihin nousivat muun muassa tapaukset, joissa ukrainalaisille naisille oli lähetetty epäilyttäviä majoitustarjouksia Facebook-ryhmissä. 

Yksityismajoittujien ja majoittajien avuksi EU lanseerasi Safe Home -aloitteen, jonka tarkoituksena on tukea majoittajia heidän ja vieraiden yhtenäisen viestintäkanavan avulla, helpottaa majoittajien ja majoitettavien välistä yhteydenpitoa tarjoamalla kartoitusta saatavilla olevista majoituspaikoista ja majoitusta etsivistä henkilöistä, varmistaa riittävä ja turvallinen majoitus vertaamalla majoitettavien tarpeita ja majoittajien mahdollisuuksia vastata niihin. Aloite tähtää siihen, että asuntojen turvallisuuden tarkistamisessa käytettäisiin yhteisiä kriteerejä. Näihin kuuluvat säännölliset vierailut, taustatarkastukset ja majoittajien tarkastaminen.

Haasteista ja yleisestä vastaanottopaineesta huolimatta Euroopan muuttoliikeverkoston julkaisemista raporteista käy yleisesti ilmi, että jäsenmaat ovat omaksuneet nopeasti moninaisia ratkaisuja huolehtiakseen uusista tulijoista ja tukitoimet ovat olleet yleisesti ottaen melko kattavia. Tilapäisen suojelun direktiivin nopea täytäntöönpano on ollut ennennäkemätön ponnistus EU:n turvapaikkapolitiikassa. Turvapaikkahakemusten lisääntyessä myös muualta, nousee esille myös, mitä parhaita käytänteitä Ukrainan sodan pakolaisten auttamisesta voitaisiin tuoda EU:n yhteiseen turvapaikkajärjestelmään muutenkin.

Tuukka Lampi

Erityisasiantuntija, joka työskentelee Euroopan muuttoliikeverkoston (EMN) Suomen toimipisteessä Maahanmuuttovirastossa.