Eläkkeelle jäävä johtaja Jorma Kuuluvainen: Vastaanottokeskustelussa pitää muistaa ihminen

Vastaanottokeskusta ei pitäisi nähdä pelkkänä majapaikkana, jonka turvallisuus on kiinni vartijoiden määrästä. Vastaanottotoiminta on ennen kaikkea sosiaali- ja terveysalan työtä, jossa turvallisuus syntyy ihmisten hyvinvoinnista, kirjoittaa eläkkeelle jäävä vastaanottoyksikön johtaja Jorma Kuuluvainen.

Jorma KuuluvainenSyksyllä 2015 vastaanottokeskuksia perustettiin tiuhaan tahtiin, ja niiden toimintaan kohdistui ennennäkemätön julkinen kiinnostus. Vastaanottokeskus typistyi keskustelussa majapaikaksi, josta saa ruokaa ja jota on turvallisuuden nimissä vartioitava.

Kävin syksyllä 2015 asukasilloissa useilla paikkakunnilla, joille oltiin perustamassa vastaanottokeskusta. Niissä tuntui pelko ja huoli tulevaisuudesta. Muistan yhdenkin perheenäidin, jonka elämä tuntui loppuvan siihen, että vastaanottokeskus tulee paikkakunnalle. Huoli uuden tilanteen edessä on ymmärrettävää, mutta olen miettinyt, kuinka olisin voinut tukea ihmisiä näkemään asian toisenkin puolen ja päästämään irti peloistaan.

Vastaanottokeskuksissa turvapaikanhakijat elävät ahtaissa tiloissa ja naapureina on vieraita ihmisiä toisista kulttuureista. Heidän tulevaisuutensa on epävarma. Odottaminen on stressaavaa aikaa, ja toisilla voi olla taustalla rankkojakin kokemuksia.

Vastaanottokeskusten henkilökunta on hyvin tietoinen siitä, minkälaisia haasteita erilaisten ja eritaustaisten ihmisten yhteiselo tuo. Tietyissä tilanteissa vartijat ovat hyvä tuki ohjaajille, ja sitten on tilanteita, joissa apuun tarvitaan poliisi. Turvallisuutta kokonaisuutena ei kuitenkaan voi ratkaista voimakeinoilla.

Vastaanottokeskusten turvallisuuden tärkein tekijä on asiakkaiden hyvinvointi. Vuorovaikutuksen henkilökunnan ja asiakkaiden välillä on oltava avointa ja reilua, sillä esimerkiksi epäreiluilta tuntuvat kiellot synnyttävät vain kapinahenkeä. Riitoja tulee aina, ja joskus niiden syyt voivat ulkopuolisesta tuntua hämmentävän pieniltä. Pienten kiistanaiheiden taustalla on usein isompia huolia, jotka selviävät vain puhumalla ja neuvottelemalla. Henkilökunnan täytyy saada ihmiset sitoutumaan vastaanottokeskusyhteisöön ja selvittämään asioita yhdessä.

***

Turvapaikanhakijoiden vastaanottojärjestelmä Suomessa on kokenut suuren mullistuksen kuluneen vuoden aikana. Kun vastaanottokeskusten määrä kymmenkertaistui muutamassa kuukaudessa, ei vanhoja hyviksi koettuja toimintatapoja kyetty siirtämään ja ottamaan haltuun uusissa yksiköissä. Aiemmin toimijoita oli niin vähän, että tunsimme toinen toisemme.

Uusissa yksiköissä tarvittiin paljon enemmän ohjausta ja tukea kuin mitä osasimme ennakoida. Vastaanottokeskusten työtä ohjaavassa Maahanmuuttoviraston vastaanottoyksikössä oli syksyn 2015 alkaessa kuusi työntekijää. Nyt meitä on 28, ja silti tuntuu, ettei aika riitä kaikkeen.

Olemme vuoden aikana vieneet eteenpäin vastaanottokentän ohjausta, koulutusta ja tukea. Myös valmiussuunnitelmat ovat aivan toisella tasolla kuin aiemmin. Nyt meillä on hyvä perusta toimia kovemmillakin volyymeillä ja olemme valmiit reagoimaan nopealla aikataululla, jos syksyn 2015 kaltainen turvapaikanhakijoiden määrän äkillinen kasvu toistuisi.

Olemme tehneet erittäin hyvää työtä niin täällä Maahanmuuttovirastossa kuin vastaanottokeskuksissa. Haluan kiittää kaikkia, jotka ovat olleet osaltaan tekemässä töitä tämän historiallisen operaation onnistumiseksi. On harmillista, että joudumme nyt lakkauttamaan vastaanottokeskuksia, joissa on heittäydytty täysillä työhön ja saatu toiminta hienolla tavalla pyörimään. Paikkoja ei kuitenkaan voida pitää auki kaiken varalta. Kun turvapaikanhakijoiden määrä vähenee, on vastaanottokeskuksia suljettava.

***

Vastaanottojärjestelmää tulisi jatkossa kehittää niin, että työnjako kauttakulkukeskusten ja odotusajan keskusten välillä tehostuisi entisestään. Lisäksi vastaanottokeskusten tulisi entistä useammin olla asuntopohjaisia. Tämä olisi paitsi taloudellisesti edullisin, myös turvapaikanhakijan kannalta inhimillisin malli.

Turvapaikanhakija asuu maahantulon ja turvapaikkapuhuttelun välisen ajan kauttakulkukeskuksessa ja siirtyy sitten odottamaan päätöstään odotusajan keskukseen. Syksyllä 2015 vastaanottokeskusten työnjako meni ruuhkassa sekaisin, mutta nyt siihen on pitkälti palattu. Työnjakoa tulisi entisestään tehostaa niin, että kauttakulkukeskuksessa vietetty aika lyhenisi pariin viikkoon. Tuona aikana hakemus rekisteröitäisiin, tehtäisiin alkuterveystarkastus ja pidettäisiin turvapaikkapuhuttelu.

Kustannuksiltaan edullisimpia vastaanottokeskuksia ovat kuntien ylläpitämät hajautetun mallin vastaanottokeskukset. Tällöin turvapaikanhakijat asuvat asunnoissa kantaväestön keskuudessa ja saavat vastaanoton palvelut palvelupisteestä. Näissä keskuksissa myös turvapaikanhakijat voivat paremmin, kun he saavat laittaa itse oman ruokansa ja enemmän omaa rauhaa kuin laitosmallisessa keskuksessa.

Kunnat ovat luontevimpia ylläpitäjiä vastaanottokeskuksille. Nyt, kun uutta sote-mallia tehdään, on selvitettävä kunnan rooli vastaanottopalvelujen tuottajana. Jos kunta ylläpitää vastaanottokeskusta, ostaako se palvelut sote-alueeltaan, kun se ei enää itse niitä tuota? Turvapaikanhakijat eivät tarvitse eriytettyjä palveluja, vaan ne voitaisiin tuottaa osana yleisiä sote-palveluja. Tämä takaisi laadukkaat ja kustannustehokkaat vastaanoton palvelut jatkossakin.

Jorma Kuuluvainen

Maahanmuuttoviraston vastaanottoyksikön johtaja
(eläkkeellä 1.10.2016 alkaen)

Mahdolliset median haastattelupyynnöt:

Maahanmuuttoviraston viestintä:
media@migri.fi tai 0295 433 037